Ei artikkelia
                                 -------------
					   
 
                                 Petri Keckman

 
En saanut tähän Sakuun artikkelia aikaiseksi.  Artikkelin  aikaansaaminen  olisi
ollut tärkeää heikolle itsetunnolleni,  kun  työttömänä  en  aina  keksi  mitään
hyödyllistä tekemistä. Neljässä kuukaudessa en saannut tehtyä sitä  mitä  lehti-
miehet tekevät päivittäin.
 
Yrityksiä oli useita mutta ne jäivät kesken. Valmiin artikkelin sijasta  lähetin
kuitenkin nämä kolme aloitusta. Jos kolme artikkelin  raakiletta  voisi  vastata
yhtä artikkelia Sakussa, jossa ei tunnetusti ole niin kovin  suuri  julkaisukyn-
nys?
 
 
Pieni artikkeli
---------------
 
Vaikka meillä on siis tässä tietokone, eikä pelkkä paperi, mahdollistamassa tie-
donvälitystä, niin harmillisen ikävästi Saku-media pakottautuu pitäytymään  mah-
dollisimman paperisessa muodossa ja välittämään informaatiota vain  tekstein  ja
kuvin. Ja senkin mahdollisimman perinteisessä lehtimäisessä muodossa. Ihminenhän
välittää informaatiota myös puhein, elein, kaikin teoin ja hajuin (huonossa  ta-
pauksessa). Jotkut väittävät pystyvänsä välittämään informaatiota myös telepaat-
tisesti, jopa toisiin aikoihin ja paikkoihin toisella puolella maapalloa.
 

Siihen aikaan kun ihminen oppi kirjoittamaan, oli se  taito  aluksi  vain  hyvin
harvojen hallinnassa. Jos ohjelmointitaidon kanssa  käy  samalla  tavalla,  niin
voisikohan kuvitella, että tulevaisuudessa sen sijaan, että kirjoitamme kirjeen,
niin ohjelmoimme sen? Tai sen sijaan, että kirjoitamme artikkelin,  niin  ohjel-
moimme sen? Toisin sanoen ohjelmoimme lukijaohjelman,  joka  parhaiten  kuvastaa
meidän senhetkisiä ilmaisun tarpeitamme. En puhu  nyt  lähitulevaisuudesta  vaan
vuodesta 3000, jolloin tietokone on eräänlainen musta laatikko, joka tavalla tai
toisella luo tilanteessa kuin tilanteessa  tilanteeseen  sopivan  "käyttöjärjes-
telmän" ja "ohjelmiston".
 
Nykyisissä paisuneissa käyttöjärjestelmäympäristöissä ja aina vain suurempaa te-
hoa vaativissa ohjelmistoissa se ei käy päinsä. Olenkin varma, että tietokoneala
tulee ottamaan jossain vaiheessa takapakkia ja kokemaan paradigman muutoksen. Ei
sen takia, että jokin fyysinen raja tulisi vastaan esimerkiksi  muistin  tallen-
nuskapasiteetin tai mikroprosessorin tehokkuuden suhteen, vaan jonkinlaisen loo-
gisen rajan takia.
 
"Pieni on kaunista", on joku joskus sanonut. Sama  pätee  sovelluksiinkin.  Mitä
pienempi ja yksinkertaisempi se bittijono on, joka  ratkaisee  kulloisenkin  yk-
sittäisen ongelman, sen paremmin se soveltuu juuri sen ongelman ratkaisuun.
 
Vielä emme osaa kovin nopeasti ohjelmoida artikkeleita -  siksi  jätin  sen  te-
kemättä. Huomasin viime numerossa, kuinka Simo Koivukoski oli kekannut, että Sa-
kuhan mahdollistaa taustakuvankin käyttämisen. Se teki artikkelista heti  paljon
mielenkiintoisemman. Ei siksi että siinä oli taustakuva, vaan siksi että tausta-
kuvan käyttö on uutta Sakussa. Experiment. Siinä se on. Yksi sana,  jota  arvos-
tan.
 
...kesken jäi ohjelman teko...

 
Byrokratiaa tietokoneessa
-----------------------------
 
Euraasian Unionin tietokonekaapin öinen hurina  oli  vaimeaa  kuin  kissanpennun
kehräys. Toiminnot, joita 2000-luvun alussa  oli  hoitanut  kymmenien  tuhansien
virkamiesten armeija, hoituivat yhdellä Motorolan sirulla. Euraasian Unioni  oli
jatketta sille yhtenäiskehitykselle, joka neljäkymmentä vuotta aiemmin, vuositu-
hannen vaihteen jälkeen, oli lähtenyt Euroopan Unionista.
 
Hämärän verhoamaan konesaliin - konekaappi  sijaitsi  valtavan  ison  tyhjillään
olevan konesalin pienessä kaapissa - antoi outoa hohdetta kaapissa sykkivien le-
dien punainen hohde, joka valaisuvoimakkuudeltaan oli samaa  luokkaa  kuin  tai-
vaalla loistava täysi kuu.
 
Virkamiestoimintojen ohjelmoiminen seitsemännen  sukupolven  tekoälytietokantaan
ja älyagenttien  ylläpitämään  outernetiin  ei  ollut  tapahtunut  poliitikkojen
aloitteesta, vaan todellisen vallankumouksen alullepanijoina olivat olleet  tie-
totekniikan harrastelijat. Ilman heidän hakkeroimaansa järjestelmää olisi  saat-
tanut tulla verinen vallankumous, sillä kaikkien  Euroopan  Unionin  jäsenmaiden
talous oli päätynyt absurdeihin noidankehiin. Koneiden  tuottavuus  oli  korkea,
mutta tavarat eivät menneet kaupaksi, kun vain 20 prosentilla oli töitä. Verora-
hoja ei kertynyt. Tuotteita myytiin vain niille viidelle prosentille  ihmisistä,
joilla oli töitä. Loput olivat leipäjonoissa.
 
Yhtäkkiä konekaapissa tapahtui jotain. Pieni vinkuna ja sitä seuraava  kilahdus.
Seuraavana aamuna käveli Euraasian Unionin ainoa virkamies töihinsä  mitään  aa-
vistamatta siitä mitä tuleman piti. Hän oletti, että työpäivä olisi  samanlainen
kuin ne tuhannet aiemmatkin.
 
...kesken jäi scifi-novelli...
 
  
ATK-suunnittelua
--------------------
 
Kokemukseni ohjelmoinnista on, että se on parhaimmillaan luovaa työtä. Luova työ
harvemmin asettuu niihin raameihin, joihin sitä työyhteisöissä  yritetään  aset-
taa. Luovassa työssä tehdään jotain uutta. Siinä astutaan aina alueille,  joista
itse tekijälläkin voi olla vain aavistuksia.
 
Bitin tarkka ja äärimmäisen loogisuuden  vaativa  ohjelmointiko  luovaa?  Kyllä,
parhaimmillaan.
 
Luova työ vaatii paljon kypsyttelyä ja oman pään keräämistä,  mutta  ei  epätoi-
voista etsimistä. Kaikki hyvä tulee silloin kun sen aika on.
 
Alitajunnalle on annettava aikaa. Kuinka atk-alalla voi antaa alitajunnalle  ai-
kaa, kun atk-maailmassa kaikki on olevinaan niin tehokasta, suurta ja nopeaa?
 
Projektityöskentely tarkkoine ennaltamäärättyine talouslaskelmineen, joiden tar-
koituksena kai olisi nimenomaan neuroottisen pelokkaasti pitää turvasta  kiinni,
ovat vain haittaamassa sen todellisen työn edistymistä, mitä sillä  haluttaisiin
saavuttaa,  mutta  jonka  työn  toteuttamisen  käytännön   vaikeudesta   projek-
tipäälliköt itse eivät aina ole niin tietoisia.
 
Monisivuisten projektiaikataulujen ja talouslaskelmien sijasta minulle riittäisi
yksi ja ainoa projektityöskentelymetodi melkein joka lähtöön:
 
"Aloitetaan ja katsotaan mitä tapahtuu."
 
Pysähdytään ensiksi. Uskalletaan kohdata se epävarmuuden tunne, että eihän siitä
kumminkaan mitään tule. Mallia voisi ottaa vaikka Nalle Puhista:
 
"Miten sinä oikein aina teet sen?" ihmetteli Nasu.
"Ai minkä?" kysyi Puh.
"No sen, että näytät selviytyvän kaikista tehtävistäsi niin vaivattomasti."
 
"Jaa no, en minä oikeastaan mihinkään koskaan pyri. Ajan mittaan kaikki tarpeel-
liset asiat tulee kuitenkin hoidettua. Jotenkin niin siinä vain aina käy",  vas-
tasi Puh.
 
Itse en uskalla aina olla kuitenkaan niin luottavainen kuin Nalle Puh. Tosin kun
on katto päällä ja tieto siitä, että masu saa aina  tarpeeksi  ruokaa,  niin  ei
tässä hätiä mitiä.
 
Kankeat virkakoneistot johtavat melko outoihin työskentelytapoihin. Niihin totu-
taan, ja kun ihmiset ovat työnsä tylsistyttämiä, eivät  he  aina  näe  edes  it-
sestään selviä mielettömyyksiä.
 
..kesken jäi...
 
Tein minä yhden moniajoisen menutoimintoisen myllypelinkin, mutta se jäi kesken.
 
...
 
Samoin jäi keskeneräiseksi eräs SakuToHTML-projekti, johon en ole jaksannut kos-
kea sen jälkeen kun yhden viikon siitä olin kiinnostunut.
 
...
 
Oli minulla paljon muitakin artikkeleita, mutta ne jäivät kesken.
 
Harmi että en saanut minkäänlaista artikkelia aikaiseksi.