Keväinen aamuinennäkymä parvekkeeltani oli niin houkutteleva, että päätin lähteä kaupunkiseikkailemaan.
Nousin ensimmäiseen lähipysäkille tulevaan bussiin.
Se kulki Roihuoren pesäpallo- ja tenniskenttien ohi. Tuollakin kentällä joskus pelattu tennistä - noin 60 kg sitten.
Taas uusi tietyömaa kohde. Hyvä, että kunnossa olevasta infrasturktuurista pidetään huolta.
Jos jäisin seuraavalla pois, voisin nousta länteen menevään pikaraitiovaunuun.
Mutta lähin R-kioski oli Itiksessä ja minun teki mieli tupakkaa.
ärrälle!
Tuossa olisi valinnan varaa, millä jatkaa! Suurin osa ihan outoja dösiä.
Jos olisin hannari ja laiskuri, niin palaisin tolla dösällä jo kotiin.
Mutta päätin lähteä kävelemään Itiksen lämpimään kauppakeskukseen.
Tuon kulman takana häämöttää jo Tallinnan Aukio.
Eihän täällä näy ristinsielua!
äkkiä sisälle lämpimään, jyrkästi oikealle kääntyen.
Eihän täällä oo ees kahvilat auki!
Ja käytävät lähes autioita. 'Ja käsi kädessä kuljemme autioon kauppakeskukseen'.
Onpas täällä muuttuneet paikat sitten viime käynnin. Silkkaa baaria ja kahvilaa, entisen myyntiliikkeiden sijasta.
Nousiskos rullaportaita ylös?
Itiksen kauppakeskus on kuin valtion leipä: pitkä mutta kapea. Päätin mennä päätyyn saakka.
Sitten kun tuo aukeaa, niin voisin mennä teelle. Aina litkin sitä kahvia!
Vielä noin pitkä matka. Läskistä huonokuntoista jo väsyttää!
Piti pitää taukoa. Nojata kaiteeseen ja tsiikailla potentiaalisia ohi käveleviä ihmmisiä.
Jäin taas! istumaan tuollaiselle.
Nyt on loppu lähellä!
Hei! Jippii! Pääsee vielä kolmanteenkin kerrokseen!
Vaan eipä sieltä päässytkään oikein mihinkään.
Jotta ei tarvitse samaa reittiä takaisin tylsästi kävellä, niin päätin lähteä alas.
Toikin on kiinni vielä! Pitäisi löytyä aukioleva kahvila!
Jippii! Ekspresso house on auki!
Nyt sitten vaan pöydässä ootellaan kahvia, minkä kahvikuppineuroosin takia tilasin pöytään. Kaikesta saa 10% eläkeläis- opiskelija alennuksen.
Ah! Kuppi mustaa kuumaa! Kuulemma estää syöpääkin.
Hei mutta yht'äkkiä tajusin. Tänäänhän on sunnuntai! Niin se on ajantaju mennyt, kun ei tarvihe töissä käyä.
Lähdin kahvin jälkeen kävelee poispäin, eli takaisin päin, mikä sekin on kyllä jostain vinkkelistä etiäpäin. Ja oli istuttava taas.
Muutama kolikko taskussa. Sillä saa 3 kpl Xtra-vehnäleipää. Vehnän voimalla ne Rooman sotilaatkin sotivat.
Tuli jo koti-ikävä. Olinhan saanut saaliini: tupakka-askin ja 3 kpl vehnäleipiä, joten päätin lähteä kotiapäin.
Haaveilin jo juustoleivistä kotona kahvin kanssa.
Istahdan nykyisin monesti invalidien ja vanhusten paikalle. Tosin: juoksumatto tuodaan tiistaina. Kövelen aluksi joka päivä 2 km ja pidän tilastoa omilla REBOL-ohjelmilla, joista näen kuinka kuntoni kehittyy.
Jos matkustaisin ensimmäistä kertaa elämässäni metrolla, niin se olisi jännää. Nyt tämä on jo vähän tylsää.
Jippii! Onneksi pysäkillä EI OLE busseja, joten ei tarvitse juosta. Inte brottom!
Noilla pääsen kotiin.
Vaan enpä mennytkään vielä kotiin! Päätin käydä vilkaisemassa joko Porolahden joutsenia näkyisi.
Koskakohan tuo puu on kaatunut? Huomasin sen vasta toissapäivänä kun kävin kävelyllä kävelykaverini kanssa. Aiotaankohan sitä poistaa? Pitäisikö siitä ilmoittaa jonnekin? Ei sen puoleen: kaatunut puu on paljon mielenkiintoisempi kuin pystyssä oleva.
Ei näy joutsenia.
Siisti tupakoitsija stumppaa röökin roskikseen.
Minusta asuintaloni vieressä oleva väestönsuoja näyttää ihan mini-atomivoimalalta. Nyt sisälle lämpimään koleasta kevätsäästä.Tämä oli tässä, tämä toinen kaupunkiseikkailu. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tänne loppuun saakka.
